Lähtö pohjoseen lähestyy päivä päivältä, kaks viikkoa meni suunnitella millä me lähetään, epätoivosuuden ja monien mahdollisuuksia jälkeen viimein saatiin yhteensopivat linja-autot ja junat. Nähtiin paremmaksi vaihtoehdoksi kuitenkin matkustaa julkisilla ennemmin kun omalla autolla. Kätevähän se olis ollut ja Äkäslompolossa varsinkin, jos paikkoja halutaan nähdä, mutta kustannuksissa tuli huono puoli vastaan, joten halvemmaksi tulee kulkea julkisilla. Mielenkiinnolla sinne ollaan menossa, kun ei yhtään osata arvata, millaista siellä tulee olemaan, mitä hommia tehdään ja millä tavalla meidät otetaan vastaan!
Pakkaaminen alotettu hyvissä ajoin kirjaamalla muistiin mukaan otettavia tavaroita, parempi olla unohtamatta tärkeimpiä asioita, välimatka kotiin kuitenkin n. 700 km, hui!
Jännitys se tiivistyy: )
J T
Moi
VastaaPoistaTiedän tuon tunteen ja jännityksen kehossa. Se iskee joka kerta kun on lähdössä Lappiin. Etenkin kun tulette olemaan siellä noinkin kauan.
Vatsanpohjassa jännitys ensimmäisenä työpäivänä täyttää mielen, ettei saa kissaa sanotuksi. Ensimmäisen työtehtävän lähestyessä loppuaan miettii jo pelolla miten selviän seuraavasta työstä. Kaikki tavarat, paikat ja pää ihan hukassa. Luulevat vielä, että olen näin tyhmä.
No tää on tunnetta ja ajatuksia, jotka kuuluvat kuvioon.
Alkupäivinä kuitenkin kokemuksesta tiedän, että tunnelma on kuin vanhainkodissa. Tarkoittaa, että on niin hiljaista eikä töissä tunnu olevan mitään tekemistä.
Joulukuussa kun brittikansa rynnii Lappiin, niin jo riittää ihmettelemistä ja työpäivissäkin on vauhtia kuin vanhassa autossa.
Brittien touhu on niin ohjelmoitua, että suomalaisittain se ei tunnu lomalta lainkaan. Poroa eli Petteri punakuonoa ei missään tapauksessa syödä. Ranskalaisia sitäkin enemmän - - - pakkikaupalla.
Aikanaan työssäoppimisessa tulevat näytötkin eteen ja aulabaarin kahviossa tai baaritiskillä kassa- ja linjastonhoitonäyttöjä tehdessään pääsee palvelemaan vierailla kielilläkin.
Keittiössä näytöt ovat perinteisesti jonkun lounasruoan tekemistä. Ei paha.
Henkilökunta on yleensä kokenutta lapinkävijää ja useimmat jo vuosia eri paikoissa kolunneita konkareita. Heiltä kuulet juttuja jokaiselta tunturilta. Leviltä, Pallakselta, Olokselta, Saariselältä, jne. Lapland hotels paikkoja löytyy melkein kaikilta tuntureilta
Hiihto ja laskettelu ovat ihan vieressä. Skibussi on oiva väline päästä Ylläksen toiselle puolelle ja ihastella samalla mahtavaa maisematietä. Maisematie on Ylläksen legenda enkä ihmettele yhtään kun kokee sen täydessä valaistuksessaan. Se jää mieleen ja sitä jää kaipaamaan niin, että on pakko palata Lappiin.
Jounin kauppa Äkäslompolossa on kuin Stockmanni Helsingissä. Siellä tapaa jos jonkinlaista kulkijaa ja jokainen on mielenkiintoinen. Uskovaiset ja uskottomat, etelä- ja lappilaiset sekoittuvat siellä yhdeksi mössöksi. Sitä on hauska seurata.
Kuntosali, sauna ja uiminen ovat hotellissa jokapäiväisiä eikä Ylläskaltion asuntosviititkään mitään hassumpia ole kunhan ensin siivoo pölyt kesän jäljiltä.
Iltakävelyt Äkäslompolon kylässä, mahdollisesti vielä kuutamossa, ovat sellaisia aistimuksia, joita on vaikea kuvailla jos ei ole niitä itse kokenut. Yllästunturin valaistus loistaa kauas, se on kuin alueen sydän tai aurinko, joka jaksaa pumpata positiivista energiaa päivästä toiseen. Sinun vain pitää löytää se.
Uskon teidän viihtyvän ja ainakin saavan sellaista kokemusta, jota ei mistään muualta saa. Olette upeita opiskelijatyttöjä ja hyvällä asenteella varustettuja. Mikään ei voi mennä pieleen.
Eläkää, kokekaa ja nauttikaa.
Ope aikanaan pilaa tunnelman kun alkaa soittelemaan teille näytöistä, arvioinnista ja kirjanpidosta, mutta se kuuluu asiaan ja on opettajan työtä. Mieluiten olisin teidän kanssa siellä sähläämässä, mutta nyt vain kateellisena kirjoittelen täällä pimeässä, märässä, kylmässä Jyväskylässä.
T. Jukka